Spektaakkeli & vaihtoehto

 

3.5. SITUATIONISTIEN TARJOAMA VAIH­TOEH­TO

SI:n joka suuntaan osoitteleva kritiikki olisi ollut hampaatonta kiukuttelua, ellei ryhmällä olisi ollut esittä ar­gu­ment­tien­sa vastapainoksi konkreettisia ehdotuksia spek­taak­ke­li­sen yh­teiskunnan taian murtamiseksi. En­sin­nä­kään  kult­tuu­ria ja va­paa-ai­kaa ei tullut käyttää siten kuin yh­teis­kunta niitä tar­josi hyö­dyk­keinä kulutettavaksi. On eri asia seurata passiivisena työ­läis­kau­pun­ginosan jalkapal­loseuran; joka ehkä vie­lä kantaa vä­reissään ja nimessään muistumaa seudun suurimmasta teollisuus­laitoksesta, edesottamuksia järjestetyssä, sääntöjen puitteissa pelattavassa ottelussa kuin rikkoa traditio aktiivisen jal­ka­pal­lo­hu­li­ganis­min muo­dossa.^[i] Tällainen toimin­ta on val­lan pe­ri­aat­teel­lisen näkymättömyyden osoit­tamista läs­nä­ole­vaksi. Hie­rar­ki­sen sääntöpelin puitteissa tapahtu­vaa mellakointia es­tä­vä vir­ka­pu­kui­nen val­ta paljastaa leikiksi naamioituneen jal­ka­pallo-ot­te­lun kontrol­loiduksi spektaakkelik­si. Yhteiskuntaa suojelevan koneiston tu­le­mi­nen näkyväksi on  näin vallan oman tuhon sie­men.^[ii]

Spektaakkelisen yhteiskunnan heikkous on sen symboleissa. Sään­tökokoelmien varassa tapahtuva ohjelmoitu vapaa-aika on mahdol­lista muuntaa yksilön omia tarkoitusperiä vastaavaksi. En­nen to­taa­lis­ta vallankumousta on omaksuttava konservatiivisen byro­kra­tian toi­mintatavat, otettava ne omaksi ja muutettava niiden mer­ki­tys itselle mielekkääksi. Yhteiskunnan sisällä ta­pah­tuva po­liit­tis­ten val­tasuhteiden hei­lah­telu ja hie­rar­ki­oi­den uudel­leen jär­jes­täytymi­nen ei ole toi­vot­tavaa, koska näin spek­taakke­liyh­teis­kun­ta pys­tyy uudelleen hämärtämään mah­dolli­sesti ker­taalleen näky­väksi tulleet raken­teelliset heik­koutensa.^[iii] Hal­linto­koneiston staat­tisuus on ehto sille SI:n lausumalle jon­ka mukaan ihmisten he­räämisen edellytys on paina­jaisen toiminta­me­kanismin paljasta­minen.^[iv] Täs­sä mie­les­sä SI:n me­ta­fora edel­lyt­tää to­taa­lis­ta he­rää­mis­tä, il­man kos­kaan uusiin­tu­vaa unel­moi­misen tar­vet­ta, sil­lä "nu­kahta­minen" uusintaisi painajaisen.

Spektaakkelisen yhteiskunnan vastustaminen sen omilla aseilla, sen tarjoaman unen symboleilla, ottamalla maailma/uni kirjaimel­lisesti ja käyttämällä tätä koodistoa SI:n luoman "positiivisen ne­gaa­ti­on" -käsitteen^[v] kautta spektaakkelia itseään vastaan, pää­dy­tään la­maantu­neen yk­silön turtumuksesta herättävään loppu­tu­lok­seen, vallanku­mouk­seen.^[vi] Positiivinen negaatio on ymmär­rettävä eri asiaksi (esi­merkiksi poliittiselle) oppositioasen­teelle, jossa vastus­tami­nen on periaatteel­lista ja rakenteellis­ta. Spektaakke­lin symbo­lien käyttäminen omiin tarpeisiin on ne­gatii­vi­sen käyt­tämistä po­si­tii­vi­ses­ti, vää­rän oi­keel­lis­ta­mis­ta. Negaa­ti­o-käsite ei toi­mi binaaristen oppositioiden (luon­to/kult­tuu­ri, hy­vä/paha) tapaan vasta­koh­ta­pa­rien voi­masuh­tei­ta vaih­del­len. Ne­gaa­tio ky­seen­alais­taa bi­naa­ris­ten op­po­si­tioi­den konst­ruk­tiivi­sen luon­teen ottamal­la tä­män konst­ruk­tion esit­tämi­sen vaka­vasti. Yhteis­kunta mieltää esimerkiksi uh­kana ka­oot­ti­set ala­kult­tuu­rit joissa ho­moseksuaa­lisuus, trans­ve­tismi, an­dro­gyyni­syys tai pel­käs­tään avioliiton ulkopuo­lella eläminen konk­retisoi miehen­­­ ja naisen välisen parisuhteen keinotekoisen dualismin. Näin positiivinen ne­gaa­tio toi­mii yh­teis­kun­nan ra­ken­net­ta vah­ventavi­en, vakiintu­nei­den sym­bo­lien horjut­ta­jana tehok­kaammin kuin myyttisiä struk­tuu­reita vah­vista­va op­po­si­tionaali­nen vastustus.

3.6. REKUPERAATIO JA DÉTOURNEMENT

SI:n positiivista negaatiota tuottavista, spektaakkelin symbo­liikan päälaelleen kääntävistä metodi­sista termeistä merkittä­vim­mät täs­sä yh­teydessä ovat "rekuperaatio" ja "détournement". ­Re­ku­pe­raa­tio tar­koit­taa sai­raudes­ta pu­hut­ta­essa toi­pu­mis­ta, pa­lautu­mista entisel­leen. Tässä yhteydessä termi kuvaa byrokraat­ti­sen yh­teis­kun­nan tapaa­ syleillä vastustajansa kuoliaaksi. Vas­ta­rin­taan aset­tu­nut "sai­ras" oppositio parannetaan ime­mäl­lä se osaksi val­lan si­sä­pii­riä. Rekupe­raatio on kui­tenkin lääke joka voidaan syöttää toi­seenkin suun­taan. Ide­ologi­silta painoar­voil­taan vah­vojen sym­bo­lien taka­pe­roinen käyt­tö, ei nii­den kiel­tämi­nen tai vastusta­mi­nen, vaan kielteisen merkityk­sen muuttaminen positii­viseksi ja situaation kannalta mielek­kääksi on näiden symbolien rakenteel­lisen haa­voittuvuu­den pal­jastamis­ta.^[vii] Itse­kin reku­pe­raa­tiota harjoit­tavat mark­kinatalouden vah­vat esta­blishmentit ovat samas­ta syystä helppoja koh­teita symbo­lisminsa pääla­el­lis­tami­seksi. Mai­nonnan, tiedotusväli­neitten, poli­tiikan ja ta­lous­elämän tuottama frase­olo­gia pe­rus­tuu kom­munikaa­tin hal­lin­nal­le, tie­don yk­sisuuntaiselle tuot­ta­misel­le. SI:n mukaan näiden käyttämä kieli voidaan kuitenkin paljastaa tyhjäksi ­syöttämällä se lähettäjälleen ta­kaisin. Re­ku­pe­raa­tiota esiin­tyy muuallakin kuin val­lan ja sen vas­ta­rin­nan koh­dates­sa. Pop-taide rekuperoi 1950-lu­vul­la ma­te­ri­aa­lik­seen po­pu­laa­ri­kult­tuu­riin kuu­lu­vat ­pin-up-ty­töt, ame­rikka­lai­set au­to­t ja Elviksen. 60-lu­vun lopulla­­­ Po­p tai­tee­na po­pu­la­risoi­tui, sen kuvakieli näkyi kaikkialla. Myös mai­nos­toi­mis­tot käyttivät  Pop-tai­teenomaista il­maisua, näin ta­pah­tui re­ku­pe­raa­tio toistamiseen.^[viii] Niinikään ka­te­go­risoi­mat­to­mien kult­tuu­rin ala­la­jien hy­väk­sy­mi­nen osak­si yli­opis­tol­li­sta tut­ki­musta on vie­raan symbo­liikan rekuperatiivista terveh­dyttä­mistä. Debordin ja Va­neigemin ot­ta­mi­nen osak­si tut­ki­joi­den läh­deapa­raattia on luo­kit­telun ja ana­lysoin­nin kaut­ta tapahtuvaa SI:n­ rii­sumista aseis­ta.^[ix]

Détournement tarkoittaa sanamukaisesti niin ryöstämistä, har­haut­ta­mis­ta kuin viettelyä. Englannin­kielinen diversion viit­taa myös (huomion) poiskääntämiseen. Détournementin käytöllä tai­de saatiin palvelemaan SI:n tar­koi­tus­pe­riä. Tai­teen tekeminen ei kä­sit­tä­nyt uu­den tai­teen luo­mista vaan ole­mas­sa­olevien es­teettisten "ele­ment­tien" uudelleen­kierrä­tys­tä.^[x] Ei ollut SI:­lle ominaista taidet­ta, ainoastaan taiteen situationis­tista käyttämistä. SI:n käyt­töön ot­ta­man työn uu­del­leen­muok­kaus vei huomi­on ob­jek­tin visuaa­lisel­ta (tai kie­lel­li­seltä) es­tetii­kalta. Ker­taal­leen käy­tet­ty ei kiin­nitä huo­miota it­seen­sä. Myös­kään­­­­­ situ­ationistinen, anonyymi “de­tour­naaja” ei koros­tu. Jäljelle jää vain viesti.^[xi]

3.7. TOUKOKUU 1968

Rauhan ja rakkauden hippikesä 1967, festivaalien, happeningien ja rauhanomaisen rinnakkaiselon aika päättyi Euroopassa ja Yh­dysvalloissa yliopistoista alkunsa saaneen po­li­tisoi­tu­mi­sen myö­tä. Neuvostoliitto miehitti vuoden 1968 lopulla Tsekkoslovakian. Mar­tin Lut­her King ja Robert Kennedy murhattiin. Rasismin ja Viet­namin-sodan vas­tai­set mielenosoitukset muuttuivat väkival­taisik­si mel­la­koiksi. Pa­rii­sin Nan­ter­res­ta al­kanut ja Sor­bon­neen kes­kitty­nyt opis­keli­ja­lii­keh­dintä veti Ranskassa mu­kaan­sa työ­läi­set ja virka­miehet kevääl­lä -68 spon­taaniin lak­koi­hin; esi­val­lanku­mouk­seen, jonka organi­soi­mat­tomuu­dessa myös pii­li sen tu­kahtumi­sen sie­men.^[xii] Yhtei­seksi vastus­tajaksi nuori intelli­gentsia, alempi keskiluok­ka ja työväenluokka koki de Gaul­len oi­keistolai­sen halli­tuk­sen, jonka oma Vietnam oli Alge­rias­sa. Vi­suaalisesti situ­ationistien takaa-ajamaa­ elämää suu­rem­paa hetkeä toteuttivat Be­aux-Arts'in opiske­lijat Ate­lier Po­pu­laire -kat­to­nimikkeen al­la. "Kansanpajojen" julisteet ja graf­fi­tit il­mes­tyi­vät Parii­sin ka­tukuvaan val­lan­ku­mous­ha­kuis­ta re­to­riik­kaan­sa le­vittäen.^[xiii]

Beaux-Arts'in vasemmistolaisopiskelijoille taideteollinen suun­nittelu oli pragmaattinen työ­ka­lu­ taistelussa vallankumouksen puolesta. Vää­rää tie­toi­suut­ta pal­ve­leva es­te­tis­mi tuli hy­lätä. Vastakoh­tana for­ma­lis­tiselle muotopuh­taudelle tai psy­ke­dee­lisel­le vä­ri­kyl­läi­syydelle, Atelier Populairen julisteissa ko­ros­tui sisältö. Ate­lier Po­pu­lairen ju­lis­teet oli­vat yk­si­vä­ri­siä, nii­den kie­li oli tii­vistä ja sa­malla mo­niselitteis­tä. Ju­lis­tei­den muo­dos­sa ko­ros­tui kii­re, niitä py­rit­tiin levittämään joka yö jotta vallankumoukselliset pysyisivät ajan ta­sal­la. ­Pe­rin­tei­set tie­do­tus­vä­li­neet ei­vät ol­leet teh­tai­ta ja yli­opis­to­ja mie­hittä­vien ku­mouk­sel­lis­ten käy­tössä. Tai­tei­li­jan ja kä­si­työ­läi­sen sta­tuksen vä­lis­sä tasa­pai­noilevan tai­de­opiskelijan kan­nanot­to jäl­kimmäisen roo­lin hy­väksi näkyi ju­lis­teiden lyhyt­ikäi­syy­dessä ja anonyymi­syy­dessä. Tämä toimi vasta­kohtana es­teettiselle ju­liste­tai­teel­le, mikä Toulouse-Laut­recistä lähtien aina 60-luvun psy­ke­dee­li­siin julisteisiin asti oli peittänyt infor­maation typo­gra­fi­siin, ku­val­li­siin ja värien hal­lintaa kos­keviin oival­luk­siin. Tuo­tesuunnittelu ei ollut ikuista eikä ar­vokasta. ­Ate­lier Populairen julisteet eivät pyrkineet muuhun kuin ­ke­vääl­le -68 oleellisimman viestin lähettämiseen.^[xiv]

---

[i].Nimenomaan jalkapallohuliganismissa näkivät positiivisia arvoja englantilaiset King Mobin pro-situt. Helvetin enkelit, Piccadilly Circus'in narkomaanit sekä skinit kuuluivat myös tä­hän rehabilitoitavaan jengiin. Kts. Vermorel 1989, 224.

[ii].Kts. esim. "Instructions for Taking up Arms". Internationale Situationniste #6, elokuu 1961. Knabb(ed) 1981, 63-65; "The Bad Days will End".Internationale Situationniste #7, huhtikuu 1962. Ibid, 82-87; Sederholm 1994, 71, 73-4.

[iii].Sederholm 1994, 46, 65.

[iv].Sederholm 1994, 10.

[v].Debord 1994, teesi 204, Sederholm 1994, 46.

[vi].Sederholm 1994, 60, 74, 78.

[vii].Sederholm 1994, 78.

[viii]. Tämän huomion, rekuperaatio käsitettä kuitenkaan käyttämät­tä, tekevät niin Melly 1970, 128-9; Hebdige 1988, 76-85; kuin Lawson 1988, 18-29. 

[ix]. Kts. esim. Buck, 1989; Hebdige 1985, 97-9. Hebdigen esi­merkki kertoo miten valta trivialisoi, luonnollistaa tai kesyt­tää (lue: rekuperoi) itselleen vieraat ilmiöt, kuten jalkapallo­huligaanit tai punkkarit. Trivialisointi nimittää skinheadit eläimiksi tai fasisteiksi, luonnollistaminen viestittää miten räävittömällä punkkarillakin on äiti ja kesyttäminen/kotoistami­nen joko esittää tämän äidin koteineen tai lukee skinien väki­vallan organisoiduksi liikehdinnäksi jotta se menettäisi irra­tionaalisen luonteensa.

[x].Sederholm 1994, 80-1.

[xi].Debord & Wolman 1981, 8-14; Debord 1994, teesit 206-211; "Detournement as Negation and Prelude". Internationale Situ­ationniste #3, joulukuu 1959. Knabb(ed.) 1981, 55-6; "De­finitions". Internationale Situationniste #1, kesäkuu 1958, 45-6. Ibid, 55-56; Sederholm 1994, 110-122, 137-141.

[xii]. Knabb 1981, 3341-352; Fountain 1988,64-6; Savage 1991, 27-30; Whiteley 1987, 180-2; Marcus 1989, 32, 357.

[xiii]. Tässä esimerkkeinä sarja sloganeita, jotka olen jättänyt viitteeseen, koska en ole pystynyt kääntämään niitä takaisin alkuperäiseen ranskaan (tai edes suomeksi). Kts. Vermorel 1989, 221-2: THE COMMODITY IS THE OPIUM OF THE PEOPLE - SCREAM, STEAL, EJACULATE YOUR DESIRES - I TAKE MY DESIRES FOR REALITY BECAUSE I BELIEVE IN THE REALITY OF MY DESIRES - IMAGINATION TAKES POWER; Marcus 1989, 31-2; Savage 1991, 28: NEVER WORK - DEMAND THE IM­POSSIBLE; Knabb 1981, 344: "Slogans to be spread now by every means (leaflets, announcements over microphones, comic strips, songs, graffiti, [...] before making love, after making love, in elevators, each time you raise your glass in a bar): [...]OCCUPY THE FACTORIES - ABOLISH THE UNIVERSITY -DEATH TO THE COPS." Hol­lis 1994, 184: LA POLICE S'AFFICHE AUX BEAUX ARTS: LES BEAUX ARTS AFFICHENT dans la RUE.

[xiv]. Vrt. Barnicoat 1988, 244-5. Atelier Populairen perintö jat­kui 70-lu­vul­la eräi­den sen jäsenten  perustaessa "Grapus"- ryh­män. Se teki po­liitti­ses­ti si­toutuneita julisteita ja mainoksia pie­nille teat­tereille sekä kommunistiselle puolueelle; kts. Hol­lis 1994, 184, 196-7.