Alun loppu

 

6. TÄMÄ EI OLE LOPPU, VAAN ALUN LOPPU

6.1. POSTMODERNI TUTKIJA OTTAA OSAN TOISTA

Niin Victor Burgin, Laura Mulvey, Linda Andre kuin Altti Kuusamokin^[i] huomauttavat postmo­dernin taiteen olleen al­ku­het­kis­tään lähtien riippuvaista taide- ja kulttuuriteorioista. Post­mo­der­ni tai­tei­lijasub­jek­ti on “rekuperoinut”­­­ it­se­ään ja töi­tään ana­lysoivan kritii­kin sisään töi­hin­sä sillä lop­putu­lok­sella että tut­ki­mus tulee aina myöhässä. Se mitä kuvassa näh­dään esiintyy sii­nä jo valmiina kritiikin kommenttina. Mitä tai­teen­tutkija siis tun­tuu tutkivan on tämän kommentin onnistumi­nen. Täl­lä ta­valla tulkittuna voidaan väittää ettei post­mo­der­nis­ti­sia teo­ri­oita pei­laa­vien va­lo­ku­vaa­jien, kuten Bar­bara Kruge­rin, Cindy Sher­ma­nin ja Sher­rie Le­vinen taiteen dis­kurs­si käy niinkään kes­kustelua maa­il­man kans­sa kuin siitä eriytyneen tai­demaa­ilman pa­ris­sa. Sa­mal­la post­moderni taiteilija lu­keu­tuu kuitenkin myös sii­hen Cal­vin Tho­ma­sin viit­taa­maan oppositiopariin, jossa tehdään "fe­miniini­seen" ta­paan tai­det­ta.^[ii] Postmoderni/feminii­ni/feministi subjekti korostaa­­­ tai­tei­li­ja­na ole­mi­sta tai­teen teke­misen on­gelma­kent­än sisällä­. Krugerin slo­ganit, Shermanin omaku­vat ja Levinen uudelleenkäyttämät Weston -valokuvat kohdistavat huo­mi­on kuvapinnastaan kohti taiteilijaa­. Morrisseyn The Smiths -ku­vat ope­roi­vat sa­mal­la me­todil­la, mutta populaari­kult­tuurin ken­tällä. Siksi Mor­ris­seyn kuva­varkaudet eivät ole­ tulleet osaksi­ taide­maailman kaano­nia. Kun tai­de ja teo­ria yh­ty­vät, hämärtyy nii­den vä­li­nen ra­ja­maas­to. Samanaikaisesti Laca­nin, Bart­he­sin, Va­neigemin ja De­bor­din tekstien “poeettisuus”­­­­­­­­ tekee näistä yh­teis­kun­ta- ja kult­tuurite­oree­tikoista yhtä moniselitteisesti tulkittavia­ kuin kuvantekijöistä ja heidän töistään­­­­­­­­­­­.

The Smiths -kansien psykoanalyyttiset ­u­lot­tu­vuu­det ovat riippu­vaisia ­tut­ki­jan näkökulmasta, siitä miten syvälle terminologian het­teikköön hän on valmis heittäytymään ja miten suurella vaka­vuu­della kirjaamaan lukijalle kuvista löytämänsä taiteilijan pii­lo­ta­jun­nan as­pek­tit. Tä­män työn analyysi jää tässä mielessä puo­li­tiehen. Se sei­sah­tuu pai­kal­leen juuri siinä vaiheessa kun se on lähesty­mässä subjektin; tässä tapauksessa Morrisseyn, hen­kilö­kohtaista psykohistoriaa. Työssäni­­­ jää myös selvittämät­tä mi­ten teoriatietoista Morrisseyn ­­ ku­vavalinnat ovat olleet. Mor­ris­seyn ys­tä­vyys­suhde ­fe­mi­nis­ti Linda Mulvey-Sterlingiin (eli Lin­de­riin, joka vastasi Buzz­cocks -mon­taasista; [KUVA 11] ja on "Cemetry Gates"-kappaleessa kuvatun kävelyretken “Toinen”­^[iii]) ja tie­toi­suus  jäl­ki­struk­tu­ra­li­sis­ta ­teo­ri­ois­ta antaa osviit­taa sii­hen suun­taan että The Smiths -kansien post­mo­der­ni epäoriginaali­suus, nostalgisuus ja sukupuoliroolien häm­mentäminen on ol­lut prag­maattista joh­dat­te­lua sii­hen suun­taan mihin tutkimus tällä erää on päätynyt. Samalla jää käsittelemättä Morrisseyn myöhempi soolotuotanto ja näiden levykansien esittämät omakuvat. Mitä tällainen paradigman vaihdos merkitsee, sen lisäksi että on kyse eronteosta The Smiths -aikakauteen?­­­­­­­­­­­­­­­­­

Morrissey voidaan tavattoman helposti nostaa erilleen po­pu­laa­ri­kult­tuuriin kuuluvan pop-taiteilijan sta­tuk­ses­ta ja liit­tää  mukaan Doug­las Crimpin legimitoimien amerikka­lais­nais­ten post­moder­nien ku­vainva­rastajien joukkoon.^[iv] Mutta onko se tarkoituksenmu­kaista? En­sin­nä­kin näin ta­pah­tues­sa toteutuisi samanalainen pop-mu­sii­kin ja populaarikult­tuurin aseman vää­rinym­mär­rys kuin The Beatles -albumien ­ kohdalla yritin esittää. Ma­ta­la py­rit­täi­siin nos­ta­maan kor­keakult­tuu­rin ja­lus­tal­le, niil­le mu­seon rau­ni­oil­le jois­ta Crimp kir­jas­saan pu­huu. Toi­sek­si, Mor­ris­seyn, Peter Sa­vil­len ja Jamie Reidin ku­vat eivät ole käyt­tö­tar­koituk­sensa perus­teel­la vastaa­via Kru­ge­rin, Sherma­nin ja Le­vi­nen tai­de­maa­il­maa var­ten luomien töiden kanssa­­­. Le­vykan­net, ju­lis­teet ja lavala­kanat­ kuulu­vat kult­tuu­riin, jossa ää­ni, teks­ti ja kuva ovat aina mu­kana yhdes­sä, eivät vain käsit­teellisenä viit­tauk­sena. Sex Pis­tolsin, Joy Divisionin ja The Smithsin luomi­ssa kol­laaseissa mu­siik­ki, visuaalisuus ja tekstit ovat ko­ko­naisuus joka kul­ke­e kiertu­eilla paikasta toiseen musta­lais­ten (tai no­ma­di­en...) lailla, massojen tarpeisiin vastaten, joukkojen kult­tuu­riin tu­keu­tuen.

Kiitos Beatle-galle­risti Ro­bert Fraserin, on Jamie Reidin Sex Pistols-ajan grafiikka päätynyt muse­oon.^[v] Samoin Pe­ter Sa­vil­le on kau­an sit­ten imetty mukaan­­­­ sii­hen spek­taak­ke­li­seen/post­mo­der­niin yh­teiskuntaan, jossa kuvapinnan muodolliset ominaisuudet­ ovat arvokkaampia kuin niiden piirteiden purkaminen mihin kuvapinta viittaa­­­­­, tai olosuhteet joissa kuvat ovat syntyneet.­ Rei­din ja­­­­­ punk­-liik­kee­n lähtökohdat vasemmistolaisanarkismissa ja Sa­vil­len kuvittama­­­ Fac­to­ry-ideologia­ ovat unohtuneet tarpeettomina taustatietoina taka-alalle ­puhtaaseen designiin keskittyvän lähde­kirjallisuu­den pi­täy­tyessä pin­tapuolisessa muototeki­jöiden ku­vauksissa mis­tä suoriu­dutaan pedantisti tai­de­kri­tii­kin oman ammattikielen­­ avulla. Taidemaailma vie populaarikulttuurilta sen; vaikkapa vain näen­näiset­kin, po­liit­ti­sesti, psykoanalyyttisesti tai kontekstuaali­sesti mie­len­kiin­toiset omi­nai­suu­det kul­jet­ta­es­saan tä­män vii­mei­sen yh­tenäis­kult­tuu­rin osia muse­oi­hinsa. Tällä tavalla korostetaan­­ frag­men­tteja, koska kokonaisvaltaiset merkityskentät ovat tulleet mahdottomiksi hallita. ­­­Si­tu­ationis­tit teki­vät tämän yhteiskuntarauhan säilyttävän stra­tegian sel­väksi. Spektaakkeliyhteis­kunta pyr­kii te­ke­mään ko­ko­naisuutensa ymmärtämi­sen mahdot­tomaksi kiin­nit­tä­mällä huomi­on pikkuseikkoi­hin ja mität­tö­myyksiin, eriyt­tämäl­lä ihmiset ja näiden toiminnan toisistaan, erottamalla kuvan, äänen ja tekstin, nimeämällä kai­ken ja samalla tyh­jentämällä niistä niiden potentiaalisen vaaran ele­mentin­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­.

Savillen ja Morrisseyn levynkannet saivat pitkän käsittelyn sii­tä syystä, että niiden kuvapintoihin oli liittynyt tämän työn tekijää vuosikaudet häirinneitä piirteitä­­­.  Niiden “punctum” -tasoista ei päässyt yli, ne vaativat tar­kem­paa pereh­ty­mis­tä, ei muodon, vaan sisällön tasolla. N­ämä levynkan­net ovat olleet tut­ki­jal­le fe­tis­sejä ja kor­vik­kei­ta joiden avulla tavoitella omaa Tois­taan. Ma­te­ri­aali oli tut­tua ja ko­tois­ta, nii­hin oli tak­tiilinen lähei­syys­suhde ja me­tafo­ri­nen ver­taussuh­de. Näi­den ku­vien merki­tys on tätä kautta ollut kirjoittajalle mer­kit­täväm­pi kuin Mona Lisan mer­kitys kos­kaan voisi ol­la. Nämä kuvat ovat minun omaisuuttani. Myös minun. Annoin niil­le juuri au­ran.

Musiikin kieli on abstrakteja rakenteita ilman puhutun ja kirjoitetun kielen sisällöllisiä ominaisuuk­sia. Musiikki on signifioija ilman signifioitua. Valokuva on pelkkää merkitystä ilman rakenteellista kielioppia; signifioitu ilman signifioijaa. Mitä jos nämä kaksi yhdistetään ulkopuolelta tunkeutuvan tekstin avulla yhdeksi kokonaisuudeksi? Hankitaan avuksi vielä vähän lisämateriaalia, öljy- ja metsäteollisuuden tuotteita, ja paka­taan syntynyt tuote koteloon. Näin on synnytetty omaa konkreet­tista, kolmiulotteista signifikanssiaan laajempi kokonaisuus. Elokuva ja televisio muistuttavat osittain samanlaisesta kombi­naatiosta syntyviä, monia aisteja hiveleviä kulttuurituotteita, mutta yhden aistihavainnon verran ne jäävät äänilevystä jälkeen. Vinyyli ja sitä suojeleva kansipahvi ovat lä­heisyyttä, kosketusta ja huolenpitoa kaipaavia, käsinkosketelta­via kollaaseja. Vinyylilevyä seuranneen CD-levyn kliiniseen muo­vikoteloon pakattu ja  käyttöiältään periaatteessa  ikuinen la­ser-kiek­ko ei pysty saavuttamaan samankaltaista omis­tajalleen läheisen objektin asemaa kuin isokokoisempi, hellä­varoen käsiteltävä vinyyli pahvikuorineen.^[vi] CD-levyä ei ole kehitettykään tunteilijoita varten. Sen helppokäyttöisyys on lähtöisin kovan teknologian "halusta" helpottaa kuluttajan elä­mää ja tehdä tämän kuuntelukokemuksesta entistäkin täydel­lisempi. Vaikka CD-levyjen design on edennyt uusille "urille" itse laser-kiekonkin antautuessa kuvitukselle, korreloi CD:n ympärille syntynyt ilmaisutyyli vain osin vinyylin kanssa­­­. Se on tunteettomampi ja yhä lap­sen ken­gis­sä, toteutuksissaan edelleen velkaa eläk­keel­le ve­täy­ty­neel­le isolle vel­jelleen. Lähemmäksi vinyylilevyjä­­ vastaavaa­­­ objektiin rakastu­mista ja omis­ta­mi­sen­tun­netta­­­ pääsevät vaatteet.­­­­­ 1980-luvun puolivälin jälkeen, erityisesti Manchesterissa, yhtyeiden ympärille kehittyi suorastaan­ T-paita -buumi. Musiikkimarkkinoiden uudestaan kek­simä oheis­tuote sisältää samoja ominaisuuksia mitä äänilevyjen taktiilinen haurauskin­­­­­. T-pai­dan kuva viestit­tää yh­teisölle subjektin yksityisestä arvomaail­mas­ta, mutta toi­sin kuin useim­mat merkit, logot, korut tai jengitun­nuk­set, T-paidan kuva on antamansa viestin ohella myös henkilökohtaisem­pi kää­rinliina. T-paita on rakastetun valokuva johon kietoutua. Kan­gas­kap­palee­seen pujottautuminen­ liittää omis­ta­jan­sa iho­kon­tak­tiin ihailemansa­­­­ ar­tistin tai yhtyeen ­ kans­sa.­­­­­­­ "Visuaali­sel­la vuosikymmenellä" le­vy­kan­net, keik­ka­ju­lis­teet ja la­va­la­kanat eli­vät uu­den, pe­su­ko­neen kestävän elä­män paitoi­na. The Smith­s oli tämän kult­tuu­rituotteen kehittäjänä edellä­kävi­jä.

Jos punk nosti singlen uudelleen merkittäväksi levyformaatiksi, niin 1980-luvun “uusi” tuote oli EP-levy. 12-tuumaisen ison singlen suosiolle ei löydy juuri muutakaan selitystä kuin sen tarjoamat paremmat ilmaisukeinot graafisille suunnittelijoille. EP oli tietenkin paremmin soiva, johtuen harvemmasta uratiheydestä, mutta levyn koko sisältämäänsä materiaaliin nähden oli turhaa ylellisyyttä, omistajaansa miellyttävää turhamaisuutta. Pikkusinglen ja vielä sitäkin pienemmän CD:n rajaamat kehykset tekevät kansitaiteesta miniatyyrikuvitusta. Pitkäsoittolevyn kokoinen EP-levy teki neljä musiikkiesitystä sisältävästä vinyylistä, erityisesti sen kannen tähden, keräilykappa­leen. Niin Joy Division, New Order, kuin The Smiths singletkin tulivat kuluttajille yhtä tutuiksi 12-tuumaisina kuin 7-tuumaisina versioina. Todelliselle fanille tämä merkitsi  investoimista kahteen identtiseen musiikkituotteeseen, minkä teki  perustelluksi ainoastaan levykansien erilaisuus.      

Tämän kirjoitelman aloitti Elvis Presley, joka tuli rapakon toi­sel­ta puolelta an­ta­maan al­kusysäyksen englantilaisen ­pop-mu­sii­kin tai­dekoulutuksen ja -teorian raskauttaman kuvantekemisen tar­kas­te­lul­le. El­vik­sen ikoni­seksi muuttunut hahmo on kulkenut mo­nien käsien kautta vuoden 1956 jälkeen. Elvistä ovat käyttäneet niin Andy War­ho­l kuin Pe­ter Bla­ke, monien muiden Pop-tai­teilijoiden ohella. "Sgt. Pepper" -kannessa Elvistä ei näy. Mutta pois­sa­ol­les­saan­kin hän on läsnä, nyt The Beatles -maailmasta poissul­jettuna piilomerki­tyksenä. The Clashin "London Calling" -albumi lainasi vuoden 1956 Presley -LP:n asemoinnin ja typografian. Pres­leyn ensimmäinen PR-­kuva otettiin­­­­­­­ The Smithsin käyttöön ja ladattiin alkuperäiselle kuvalle vastakkaisilla merkityksillä. Molemmat esimerkit todistavat levykansien alkukuvien virran olemassaolosta. Genre ei ollut enää riippuvainen pelkästään sille itselleen vieraan kuvamateriaalin käytöstä, kuten Jamie Reidin ja Peter Savillen toteutuksissa. Vuonna 1977 kuollut El­vis Pres­ley on jo elä­es­sään ol­lut dop­pel­gän­ger, esi­ku­va ja haa­mu jota ei voi si­vuut­taa silloinkaan kun aihepiiri­­ rajoittuu eng­lan­ti­lai­siin le­vyihin. Tässä on kuitenkin erotettava toisistaan Elvis Presley todellisena henkilönä ja “Elvis Presley” imagona.  Pöhöttynyt Las Vegas - kehäraakki ei toiminut esimerkillisenä, juuri ja juuri elävänä rock-legenda­na englantilaisen uuden aallon muusikoille, vaan hänen ikoninen, rock’n’rollin perikuvansa. ­­­­­­­

Kielitieteen ja strukturalismin mekaniikkaa kuvasemiotiikkaan soveltavan Roland Barthesin avulla päädyin väittämään 60-lu­vun lo­pun ja 70-lu­vun alun le­vyn­kan­si­designin pyrkivän kohottautumaan populaa­rikulttuurista kohti korkeakulttuuria. Pop-taiteili­joiden akateemisella myötävaikutuksella pop-musiikin kuvapinnat­ hakivat paikkaansa gallerioiden ja museoiden seiniltä. Vi­su­aa­li­sen il­maisun mus­ta lammas määritti it­sen­sä hie­noon su­kuunsa kuulu­vana tasa-ar­voisena jä­senenä. Tä­män pro­jektin se toteutti kui­tenkin  per­heen­sä ehdoil­la, ­ruis­kumaalaten pahvikansia oikeaop­pi­ses­ti ai­no­as­taan muo­dol­li­sel­la ta­sol­la. Musiikin ja kuvan yhteiselämää ei synnytetty, kuten Ro­ger Dean (et al.) "Album Cover Album" -kirjoissaan suoraan tunnusta­vat.

Sex Pistols, Malcolm McLaren ja Jamie Reid kyseenalaistivat­ rockin ja taiteen keskiluokkaisen symbioosin. Tätä kulissia olivat pitäneet yllä niin levyteollisuus kuin tästä riippuvainen ­ musiikki­lehdistökin. Jamie Rei­din levykansissa oli po­liit­ti­nen oh­jel­ma, ne toteuttivat miltei dog­maat­tises­ti si­tu­ationisteilta opittuja metodeja. Sex Pis­tols ja Reid ovat täs­sä yh­teydes­sä pa­kol­li­nen refe­renssi­pin­ta kuljetta­essa kohti 80-lu­kua. Il­man punk-grafiikan pää­na­vaus­ta ei seu­raa­van su­ku­pol­ven graafisilla suunnittelijoilla olisi ollut mah­dol­li­suuk­sia nii­hin ko­keiluihin joiden tuloksena 80-luvulta alkanut visuaalinen ilotulitus on tullut populaarikulttuurin kuluttajille tutuksi niin äänilevyjen, videoitten kuin aikakauslehtienkin sivuilta­­­­.

Factoryn ja Peter Savillen yhteydessä tartuin ainoastaan Joy Division ja New Order -levyihin halu­tes­sani tarkastella le­vyn­kan­sien olemusta suhteessa musiikkiin ja sitä ympäröivään maa­ilmaan­. Erään eri­tyis­piir­teen­ Sa­vil­len tuotannossa jätin kokonaan huomiotta­­­­­­­­­­­­­­. Peter Saville on täysverinen de­signer, jon­ka­ kak­siulot­tei­sel­le pin­nal­le luo­mat ku­vat ovat usein ­ velkaa ark­ki­teh­tuu­rille. Ne otta­vat huo­mion volyy­min ja tilan käsitte­lyn, ne luo­vat tak­tii­lisil­la rat­kai­suillaan viit­teitä rakennuk­siin, nii­den ahtaa­seen 12-tuu­mai­seen kortte­liin rajattu tila innostaa Savil­len ulotta­maan levyn­kan­sien pin­nanomaisuuden laa­jempiin sfää­reihin. Saville pyrkii viemään le­vynkansilta niiden levynkansi­maisuuden ja luomaan niiden pintaan muistutuksen jostain toisesta materiaalista. Or­chest­ral Ma­nouv­res in the Dark -kan­si on kuin ovi. "Power, Corruption & Lies" -levy on sekä tietokoneen lerppu, että maalaus. "Movementin" läh­tökohtana on juliste. "Unk­nown Plea­su­res" on radiosignaa­lia hy­väksi käyttävä graniittinen, musta monoliitti­, "Clo­ser" taas mar­mo­ri­nvalkoinen hautamuisto­merkki muuttuneena veistokselli­sek­si re­liefiksi. Savillelle levynkannen kaksiulotteinen neliö tuntuu olevan jatkuva haaste, ongelma joka pitää muuntaa muis­tuttamaan jotain muuta kuin ilmeistä itseään. Mutta tämän problematiikan tutkimus on jälleen muodon tutkimusta, ei sisällön.

Peter Blake, Richard Hamilton ja Jamie Reid, The Beatles ja Sex Pis­tols oli­vat ulospäinsuuntautu­via, realiteetit tunnus­ta­via ja to­del­li­suut­ta hyväksikäyttäviä, päämäärätietoisia modernisteja­­.  Peter Saville, Factory ja Joy Division, Mor­ris­sey ja The Smiths kääntyivät sisäänpäin. Osaltaan Manches­terin periferisyys teki heis­tä “omalakisia”, itsekeskeisiä ja jul­kis­ta elä­mää pa­koile­via. Cur­ti­sin ja Mor­ris­seyn teks­tit ovat me­ga­lo­maanisia ja reg­res­soi­tu­nei­ta, niiden sisällössä­­­ riit­tää punc­tumia usean tut­kimuk­sen kes­tettä­väk­si. Manchesteriläis-joukkion ­post­mo­der­ni am­bi­valent­tisuu­s, heidän päättymätön pakon­sa lo­pul­li­sen merki­tyk­sel­lis­tä­misen pih­deistä ma­nipuloi vas­taan­ot­ta­jan odo­tusarvoja. Tämä strategia noudatti­ situ­ationis­tien anonymiteetin kaipuuta ja lei­mal­lis­ta­mis­en pelkoa jo­hon Jamie Reid­ osaltaan myös ­pyr­ki­­­­­­­­­­. Vallankumouksen sijaan Reidin design teki punkista tyylin tyylien joukkoon. Tietoisena vastavetona lontoolaiselle mediahälylle loi Sa­vil­le hiljaisen vakaalla­ Joy Di­visio­n ja New Or­de­r grafiikallaan mieltä kaihertavia kysymyksiä­­­­­­­­­. Morrisseyn työt olivat vieläkin henkilökohtaisempia. Ne ovat kuin Oi­di­puksen kohtaa­ma sfinksi jonka esittämät arvoituk­set ovat mah­dottomia rat­kaista. ­

Kuvan, tekstin ja äänen huokeahintaisen kollaasin osuessa sil­miim­me, kä­siim­me, tart­tues­sa korviin, on hallussamme­­­­ objekti jon­ka tun­nista­minen edel­lyttää oikeiden kysy­mys­ten löy­tä­mistä. Vastaus on aina jo kuvassa valmiina­. Tut­kija katsoo pei­liin ottaes­saan levy­kannen kä­teensä, kuunnel­les­saan musiik­kia, ha­puilles­saan kohti lyrii­koi­ta. Hän kysyy: kuka minä olen, mitä minä etsin? Peili heijas­taa kysymyk­sen ta­kaisin: kuka olet, mitä haet? Kysymyksen asettelu on oleellista. Tämä olkoot lähtökohtana jatkotutkimukselle.

(tämän luvun viitteet lähdeluettelon jälkeen - 2013)

LÄHDELUETTELO

Alloway, Lawrence, "The Development of British Pop". Pop Art. Edited by Lippard Lucy R. London: Thames and Hudson 1988 (1966).

Andre, Linda, "Postmodernin valokuvauksen politiikka" ("The Politics of Postmodern Photography" Afterimage vol 13/no. 3/Oct. 1985). Kuvista sanoin 4: Ajatuksia valokuvasta. Koonnut Martti Lintunen, ko. artikkelin suomentanut Kaija Anttonen. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö 1988, 256-285.

Aston, Martin, "Witty, Sad, Poignant, Green..." Q-magazine. October 1994/97 66-72.

Bal, Mieke, Reading Rembrandt: Beyond the Word - Image Opposition. Cambridge: Cambridge UP 1991.

Baneke, Joost, "Rembrandt, Dialogues on Seeing and Not-seeing" Dutch Art and Character. Editors: Joost Baneke, Han Groen-Prakken, Willem Ietswaart, Nikolaas Treurniet. Amsterdam: Swets & Zeitlinger 1993, 65-83.

Banham, Reyner, "Vehicles of Desire" (orig. published in Art, no. 1, 1955). Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge(USA) and London: MIT Press 1988, 64-69.

Barnicoat, John, Posters: A Concise History. London: Thames and Hudson 1988 (1972).

Barry, Judith, "Designed Aesthetic: Exhibition Design and the Independent Group". Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge(USA) and London: MIT Press 1988, 40-45.

Barthes, Roland, Elements of semiology (Éléments de Sémiologie,1964). Trans. Annette Lavers and Colin Smith. Second Printing. New York: Hill and Wang 1977.

Barthes, Roland, "The Photographic Message" ("Le message photographigue" 1961). Image, Music, Text. Selected and translated by Stephen Heath. London: Fontana Paperbacks, 15-31, 1984a (1977).

Barthes, Roland, "Rhetoric of the Image" ("Rhétorique de l'image" 1964). Image, Music, Text. Selected and translated by Stephen Heath. London: Fontana Paperbacks, 32-51, 1984b (1977).

Barthes, Roland, "The Third Meaning" ("Le troisième sens: Notes de recherche sur quelques photogrammes de S. M. Eisenstein" 1970). Image, Music, Text. Selected and translated by Stephen Heath. London: Fontana Paperbacks, 52-68, 1984c (1977).

Barthes, Roland, "Diderot, Brecht, Eisenstein" ("Diderot, Brecht, Eisenstein" 1973). Image, Music, Text. Selected and translated by Stephen Heath. London: Fontana Paperbacks, 69-78, 1984d (1977).

Barhes, Roland, Valoisa huone (La chambre claire, 1980). Suom. Martti Lintunen, Esa Sironen ja Leevi Lehto. Jyväskylä: Kansankulttuuri 1985.

Barthes, Roland, Mytologioita. Helsinki: Gaudeamus 1994.

Benjamin, Walter, "Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella" (1936). Messiaanisen sirpaleita: Kirjoituksia kielestä, historiasta ja pelastuksesta. Toim. Markku Koski, Keijo Rahkonen ja Esa Sironen. Suom. Raija Sironen. Jyväskylä: Tutkijaliitto 1989, 139-173.

Berger, John; Blomberg, Sven; Fox, Chris; Dibb, Michael; Hollis, Richard, Näkemisen tavat (Ways of Seeing, 1971). Suom. Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat 1991.

Berger, John, Toisinkertoja. Käännöskokoelma vuosien 1971-1984 välillä alunperin englanniksi ilmestyneistä artikkeleista. Suom. Martti Lintunen. Jyväskylä: Literos 1987.

Bertens, Hans, The Idea of the Postmodern: A history. London and New York: Routledge 1996 (1995).

Best, Steven, "The Commodification of Reality and the Reality of Commodification: Baudrillard, Debord, and Postmodern Theory". Baudrillard: A Critical Reader. Edited by Douglas Kellner. Oxford (UK)&Cambridge(USA): Blackwell 1995 (1994), 41-66.

Black, John, "Special Art of Packaging". Q-magazine. November '97, 94-104.

Boot, Adrian and Salewicz, Chris, Punk: The Illustrated History of a Music Revolution. Bath: Boxtree 1996.

Bourdieu, Pierre, The Field of Cultural Production. Essays on Art and Literature (1971-88). Edited and Introduced by Randal Johnson. Cambridge: Polity Press 1995.

Bracewell, Michael, England is Mine: Pop Life in Albion from Wilde to Goldie. Glasgow: HarperCollinsPublishers 1997.

Brilliant, Richard, Portraiture. Cambridge (Mass.): Harvard University Press 1991.

Bryson, Norman, Word and Image. French Painting of the Ancien Régime. Cambridge: University Press (1981) 1987.

Buck, Louisa, "From the mundane to the ridiculous - on the artful practises and confusing imagery of the Situationists".The Face. Vol 2/No: 9/June 1989, 29.

Burgin, Victor, Taideteorian loppu. Käännöskokoelma vuosien 1975-1986 välillä alunperin englanniksi ilmestyneistä artikkeleista. Suomentaneet ja toimittaneet Martti Lintunen, Tauno Saarela ja Janne Seppänen. Jyväskylä: Gummerus 1989.

Burn, Gordon, "The power of synchronicity - on Greil Marcus's epic and tombstone-heavy Lipstick Traces." The Face. Vol 2/No: 9/June 1989, 25.

Cambridge Encycloepedia of Astronomy (The). London: Jonathan Cape Ltd 1977.

Canjuers, Pierre & Debord, Guy, "Preliminaries Toward Defining A Unitary Revolutionary Program" (1960). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981, 305-310.

Carter, Angela, "Ups and Downs for the Babes in Bondage" (originally published in New Society 22.12.77). Faber Book of POP. St. Ives: Faber and Faber 1995, 509-514.

Chtcheglov, Ivan, "Formulary for a new Urbanism" (1953). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981, 1-4. Katso myös Knabbin nootti sivulla 371.

Clark, T.J., The Painting of Modern Life: Paris in the Art of Manet and His Followers. London: Thames and Hudson (1984) 1990.

Coon, Caroline, "Rock Revolution" (originally published in Melody Maker 7.8.76). Faber Book of POP. St. Ives: Faber and Faber 1995, 490-3.

Crimp, Douglas, Museon raunioilla (On the Museum's Ruins 1990). Suom. Martti Lintunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Taide 1990.

Culler, Jonathan, Ferdinand de Saussure (Saussure, 1976, 1986). Suom. Risto Heiskala. Helsinki: Tutkijaliitto 1994.

Curtis, Deborah, Touching From a Distance: Ian Curtis and Joy Division. London and Boston: Faber and Faber 1995

Dean, Roger, Thorgerson, Storm and Grierson, Nigel, The Album Cover Album vol. 5. Limpsfield: Dragon's World 1989.

Debord, Guy, "Theory of the Dérive" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Internationale Situationnisten numerossa 2, joulukuu 1958). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes ny Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981, 50-4.

Debord, Guy, The Society of the Spectacle (La société du spectacle 1967). Trans. Donald Nicholson-Smith. MIT Press: Cambridge (Mass.) and London 1994 (1992).

Debord, Guy & Wolman, Gil J., "Methods of Detournement" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Les Lèvres Nues'n numerossa 8, toukokuu 1956). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981, 8-14.

Edge, Brian, Joy Divison + New Order: Pleasures and Wayward Distractions. London: Omnibus Press 1984.

Edge, Kevin, The Art of Selling Songs: Graphics for the Music Business 1690 - 1990. London: Futures Publications 1991.

Eriksson, Olof, Graafisen tyylin perusteet. Helsinki: Otava 1974.

Flowers, Claude, New Order + Joy Division: Dreams Never End. London: Omnibus Press 1995.

Foster, Hal, The Return of the Real: The Avant-Garde at the End of the Century. Cambridge(USA) and London: The MIT Press 1996.

Fountain, Nigel, Underground: The London Alternative Press 1966-74. London and New York: Routledge (A Comedia book) 1988.

Freud, Sigmund, "Johdatus narsismiin" ("Zur Einführung des Narzissmus 1914). Johdatus narsismiin ja muita esseitä. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat 1993a, 29-59.

Freud, Sigmund, "Mielihyväperiaatteen tuolla puolen" ("Jenseits des Lustprinzips" 1920). Johdatus narsismiin ja muita esseitä. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat 1993b, 61-120.

Freud, Sigmund, "Erään lapsuudenneuroosin historiaa" ("Aus der Geschichte einer infantilen Neurose" 1918). Johdatus narsismiin ja muita esseitä. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat 1993c, 169-287.

Freud, Sigmund, "Minä ja 'Se'" ("Das Ich und das Es" 1923). Johdatus narsismiin ja muita esseitä. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat 1993d, 121-168.

Frith, Simon and Horne, Howard, Art Into Pop. London and New York: Routledge 1989 (1987).

Gambaccini, Paul, Paul Gambaccini presents the Top 100 Albums. London: Pavilion Books Ltd. 1987.

Gilroy, Paul, Small Acts: Thoughts on the Politics of Black Culture. London and New York: Serpents Tail, 1994 (1993).

Goodall, Peter, High Culture, Popular Culture: The Long Debate. Sydney: Allen & Unwin 1995.

Hamilton, Richard, "Persuading Image" (orig. published in Design, no. 134 1960). Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge(USA) and London: MIT Press 1988, 56-64.

Hautamäki, Irmeli, Marcel Duchamp: Modernin identiteetin ja taideteoksen ongelma. Helsinki: Hakapaino 1995.

Harry, Bill, The Ultimate Beatles Encyclopedia. London: Virgin Books 1992.

Heiskanen, Pirkko, "Hierarkisista rakenteista taidehistoriassa". Taidehistoriallisia tutkimuksia - Konsthistoriska studier 10: Nainen, taide, historia - Taidehistorian esitutkimus 1985-1986. Helsinki: Taidehistorian seura 1987, 217-232.

Hebdige, Dick, Subculture: The Meaning of Style. London and New York: Methuen 1985 (1979).

Hebdige, Dick, "In Poor Taste: Notes on Pop" (orig. published in Block, no. 8 1983). Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge(USA) and London: MIT Press 1988, 76-85.

Hietala, Veijo, "Lacanilainen psykoanalyysi ja elokuvateoria". Elokuvateorian historia: Artikkelikokoelma. Toim. Kinisjärvi, Raimo; Lukkarila, Matti; Malmberg, Tarmo. Helsinki: Like 1990, 226-244.

Hollis, Richard, Graphic Design: A Concise History. London: Thames and Hudson 1994.

Huygen, Frederique, British Design: image & identity. London: Thames and Hudson 1989.

Johnson, Mark, An Ideal For Living: An History of Joy Division. London and New York: Proteus Books 1984.

Kallioniemi, Kari, Dandy, soul-mies ja rock-sankari. Helsinki: Kansan Sivistyön Liitto 1990.

Kallioniemi, Kari, "Put the Needle on the Record and Think of England" - Notions of Englishness in the Post-War Debate on British Pop Music. Turku: University of Turku 1998.

Karttunen, Ulla, "Man Ray ja Isidore Ducasse: Erään salaisuuden anatomia". Kauneus ja hulluus: Kirja tähtisilmille. Toim. Ulla Karttunen. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museo 1989, 76-79.

Kent, Nick, "Mancunian Candidates". The Face. No.16, January 1990a, 36-43.

Kent, Nick, "Morrissey, the Majesty of Melancholia and The Light That Never Goes Out in Smiths-dom". The Dark Stuff: The Best of Nick Kent. London: Penguin Books, 202-211, 1994.

Khayati, Mustapha, "Captive Words: Preface to a Situationist Dictionary" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Internationale Situationnisten numerossa 10, maaliskuu 1966). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981, 170-175.

Knabb, Ken (edited and translated with notes by), Situationist International Anthology. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981.

Kureishi, Hanif and Savage, Jon (Introductions and editors), The Faber book of POP. St Ives: Faber And Faber 1995.

Kuspit, Donald, Signs of Psyche in Modern and Postmodern Art. Cambridge(USA): Cambridge UP 1995(1993).

Kuusamo, Altti, Kuvien edessä. Esseitä kuvan semiotiikasta. Helsinki: Gaudeamus 1990a.

Kuusamo, Altti, "Lacanilainen fuuga". Synteesi. Helsinki: Suomen Semiotiikan Seura 1990b, 24-44.

Kuusamo, Altti, Tyylistä tapaan: Semiotiikka, tyyli, ikonografia. Helsinki: Gaudeamus 1996.

Lacan, Jacques, The Language of the Self: The Function of Language in Psychoanalysis (1956, 1966). Translated with notes and commentary by Anthony Wilden. Baltimore and London: The Johns Hopkins UP 1981 (1968).

Lawson, Thomas, "Bunk: Eduardo Paolozzi and the Legacy of the Independent Group". Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge (USA) and London: MIT Press 1988, 18-29.

Leach, Edmund, Lévi-Strauss (Lévi-Strauss, 1970). Suom. Arto Kytöhonka. Helsinki: Tammi 1970.

Livingston, Alan and Isabella, The Thames and Hudson Encyclopaedia of GRAPHIC DESIGN and DESIGNERS. London: Thames and Hudson 1992.

Longhurst, Brian, Popular Music & Society. Cambridge and Oxford: Polity Press 1995.

Lukkarinen, Ville, "Taiteen kielet". Katseen rajat - taidehistorian metodologiaa. Toim. Arja Elovirta ja Ville Lukkarinen. Jyväskylä: Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus ja koulutuskeskus 1998, 95-111.

Maconie, Stuart, "The Secret History..." Select. December '93/No 42, 74-81.

March, Marion, Creative Typography. Oxford: Phaidon 1988.

Marcus, Greil, Lipstick Traces: A Secret History of the Twentieth Century. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press 1989.

Martin, George, Summer of Love: The Making of Sgt. Pepper. London: Pan Books 1995 (1994).

Martin, J.V., Strijbosch J., Vaneigem, R., Viénet, R., "Response to a Questionnaire from the Center for Socio-Experimental Art" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Internationale Situationnisten numerossa 9, elokuu 1964). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981, 143-7.

Mavor, Carol, Pleasures Taken: Performances of Sexuality and Loss in Victorian Photographs. Durham and London: Duke University Press 1995.

McDermott, Catherine, Street Style: British Design in the 80's. London: The Design Council 1988 (1987).

Melly, George, Revolt into Style: The Pop Arts in Britain. London: Allen Lane The Penguin Press 1970.

Metz, Christian, "Valokuva ja fetissi" ("Photography and Fetish" October no. 34./1985). Kuvista sanoin 4: Ajatuksia valokuvasta. Koonnut Martti Lintunen, ko. artikkelin suomentanut Kaija Anttonen. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö 1988, 60-76.

Middles, Mick, The Smiths: The Complete Story. London: Omnibus Press 1988 (1985).

Middles, Mick, From Joy Division to New Order: The Factory Story. London: Virgin Books 1996.

Moxey, Keith, The Practise of Theory. Poststructuralism, Cultural Politics and Art History. Ithaca: Cornell U.P.1994.

Mulvey, Laura, Visual and Other Pleasures: Language, Discourse, Society. London: Macmillan 1989.

Mäkelä, Janne, Loiston Lähteet: John Lennonin rocktähteyden salainen historia. Turku: Turun Yliopisto 1998.

Neal, Charles, Tape Delay. Harrow: SAF (Publishing) Ltd. 1987.

New Encycloepedia Britannica (The). Vol. 4. 15th Edition. Chigago: University of Chigago 1992.

Ochs, Michael, 1000 Record Covers. Köln: Taschen 1996.

Palin, Tutta, "Merkistä mieleen". Katseen rajat - taidehistorian metodologiaa. Toim. Arja Elovirta ja Ville Lukkarinen. Jyväskylä: Helsingin Yliopiston Lahden Tutkimus ja koulutuskeskus 1998, 115-150.

.

Poynor, Rick, "Peter Saville's Pentagram for the nineties". Blueprint. Issue 72, 30-33, Nov 1990.

Pyhtilä, Marko, Taiteen kritiikki ja kritiikin taide: länsimaisen kulttuurinihilismin lyhyt oppimäärä. Helsinki: Like 1999.

Reid, Jamie and Savage, Jon, Up They Rise: The Incomplete Works of Jamie Reid. London: Faber & Faber 1987.

Rogan, Johnny, Morrissey & Marr: The Severed Alliance. Chatham: Omnibus Press 1992.

Rouard-Snowman, Margo, Museum Graphics. London: Thames and Hudson 1992.

de Saussure, Ferdinand, "The Linguistic Sign". Semiotics: An Introductory Anthology. Edited with Introductions by Robert E. Innis. Bloomington: Indiana University Press 24-46, 1985.

Savage, Jon, "The Great Rock'n'roll Swindle." The New Museum of Contemporary Art Catalogue, Paul Taylor (ed.),         Impresario: Malcolm McLaren and the British New Wave. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press 1988.

Savage, Jon, England's Dreaming: Sex Pistols and Punk Rock. St Ives: Faber and Faber 1991.

Savage, Jon, "The simple things you see are all complicated". The Faber book of Pop. Edited by Hanif Kureishi and Jon Savage. St. Ives: Faber and Faber 1995a, xxi-xxxiii.

Savage, Jon, "Foreword to Deborah Curtis's": Touching From a Distance: Ian Curtis and Joy Division. London and Boston: Faber and Faber 1995b, xi-xiii.

Savage, Jon, "Never Mind the Bollocks Here's the Sex Pistols". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 34-5, 1996a.

Savage, Jon, "Punk Five Years On". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 125-31, 1996b.

Savage, Jon, "The Age of Plunder". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 143-49, 1996c.

Savage, Jon, "Androgyny: Confused Chromosomes and Camp Followers". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 156-62, 1996d.

Savage, Jon, "The Smiths: Deliberately". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 167-9, 1996e.

Savage, Jon, "Morrissey, The Escape Artist". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 257-64, 1996f.

Savage, Jon, "Someone Take These Dreams Away". Time Travel: Pop, Media and Sexuality 1976-96. London: Chatto & Windus, 357-74, 1996g.

Scanlon, Ann, "From despair to where". Vox. Issue 56 May/June 1995, 32-34.

Sederholm, Helena, Intellektuaalista terrorismia: Kansainväliset Situationistit 1957-72. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto 1994.

Shawcross, Nancy M, Roland Barthes on Photography. Gainesville: University Press of Florida 1997.

Sihvonen, Jukka, "Elokuva - lingvistiikkaa ja psykoanalyysia: Christian Metz". Elokuvateorian historia: Artikkelikokoelma. Toim. Kinisjärvi, Raimo; Lukkarila, Matti; Malmberg, Tarmo. Helsinki: Like 1990, 200-224.

Sivenius, Hannu, "Myyttinen narraatio ja narratiivisuuden myytti. Claude Lévi-Straussin myyttianalyysistä." Kieli, kertomus, kulttuuri. Toim. Tommi Hoikkala. Helsinki: Gaudeamus, 155-174, 1987.

Slee, Jo, Peepholism: Into to the Art of Morrissey. London: Sidgwick & Jackson 1994.

Sontag, Susan, Valokuvauksesta (On Photography 1977). Suom. Kanerva Cederström ja Pekka Virtanen. Hämeenlinna: Love kirjat 1984.

Sparke, Penny, An Introduction to Design & Culture in the Twentieth Century. London: Routledge 1992 (1986).

Spencer, Neil, "Don't Look over Your Shoulder, but the Sex Pistols are Coming" (originally published in NME, 25.2.76). Faber Book of POP. St Ives: Faber and Faber 1995, 489-90.

Tarasti, Eero, Johdatusta semiotiikkaan: Esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. Helsinki: Gaudeamus 1990.

Taylor, Paul, The Impresario of Do-It-Yourself. - The New Museum of Contemporary Art Catalogue, Paul Taylor (ed.), Impresario: Malcolm McLaren and the British New Wave. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press 1988.

Theweleit, Klaus, Male Fantasies, vol 2 - Male bodies: psychoanalyzing the white terror (Männerphantasien, vol 2. Männerkörper: Zur Psychoanalyse des weissen Terrors 1978) Oxford: Polity Press 1989.

Thomas, Calvin, Male Matters: Masculinity, Anxiety, and the Male Body on the Line. Urbana and Chigago: University of Illinois Press 1996.

Thorgerson, Storm (Hipgnosis) and Dean, Roger, Album Cover Album. Limpsfield: Dragon's World 1985 (1977).

Thorgerson Storm & Powell Aubrey, 100 Best Album Covers: The Stories Behind the Sleeves.  London & Sydney & New York: Dorling Kindersley Ltd. 1999.

Uusitorppa, Harri, “Kansijuttu: levykansien suunnittelu on nyt markkinavetoista taidetta”. Helsingin Sanomat. 13.8.1999

Vaneigem, Raoul, "Basic Banalities" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Internationale Situationnisten numerossa 7, huhtikuu 1962). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981a, 89-100.

Vaneigem, Raoul, "Basic Banalities (II)" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Internationale Situationnisten numerossa 8, tammikuu 1963). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981b, 118-133.

Vaneigem, Raoul, "Notice to the Civilized Concerning Generalized Self-Management" (ilmestynyt alunperin ranskaksi Internationale Situationnisten numerossa 12, syyskuu 1969). Situationist International Anthology. Edited and translated with notes by Ken Knabb. Berkeley: Bureau of Public Secrets 1981c, 283-289.

Webster’s Encyclopedia Unabridged Dictionary of the English Language. New York: Gramercy Books, 1989.

Vermorel, Fred & Judy, Sex Pistols: The Inside Story. London: Omnibus Press 1989 (1978, 1981, 1987).

Walker, John A., Cross-Overs: Art Into Pop/Pop Into Art. London: Comedia 1987.

Wallis, Brian, "Tomorrow and Tomorrow and Tomorrow: The Independent Group and Popular Culture". Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge(USA) and London: MIT Press 1988, 9-17.

Wheeler, Daniel, Art Since Mid-Century: 1945 to the Present. London: Thames and Hudson 1991.

Whiteley, Nigel, Pop Design: Modernism to Mod. London: The Design Council 1987.

Whitham, Graham, "This is Tomorrow: Genesis of an Exhibition". Modern Dreams: The Rise and Fall and Rise of Pop. Cambridge (USA) and London: MIT Press 1988, 35-39.

Wigh, Leif, "From Inside and Out", Ralph Gibson: Fotografiska Museet. Stockholm 1976.

Wilden, Anthony, "Lacan and the Discourse of the Other" Jacques Lacan: The Language of the Self - The Function of Language in Psychoanalysis. Translated, with notes and commentary, by Anthony Wilden. Baltimore and London: The Johns Hopkins University Press 1981 (1968).

Willett John, The Weimar Years: A Culture Cut Short. London: Thames and Hudson 1984.

Wozencroft, Jon, The Graphic Language of Neville Brody. London: Thames and Hudson 1997 (1988).

MUUT LÄHTEET:

"Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band". The Beatles CD. Parlophone/EMI CDP 7 46442 2.

"Here are the young men". Joy Division video. Manchester: Ikon FCL; FACT 37 1982.

"Southbank show on Smiths". Tv-dokumentti Smiths-yhtyeestä. Presented by Melvyn Bragg. LWT 1987.

---

[i].Kuusamo 1990, 137; Burgin 1989, 130: "Uuden teoreettisen orientaation [ranskal. semiotiikka, marxismi, psykoanalyysi] myötä torjuttiin vakiintuneet "korkean taiteen" hierarkiat. Elo­kuva ja valokuvaus [rock?]pyrkivät ohittamaan kirjallisuuden ja maalaustaiteen. [...] Feminismin voimakkaasta poliittisesta pai­neesta johtuen "taideteoriaa" ei voinut enää ajatella ilman "ideologiateoriaa". Sitaatit viittaavat Laura Mulveyn artikke­liin "Magnificent Obsession": Mulvey 1989, 137-147. Anti-Crimp/Levine/Krugeriläisen näkemyksen esittää Andre 1988, 256-285.

[ii]. Thomas 1996, 18.

[iii]. TV-dokumentti "Southbank show on the Smiths"k antaa Linda Sterlingille ison roolin Morrisseyn yksityiselämää valottavana nuoruudenystävänä.

[iv].Crimpin "Museon raunioilla" (1990) kiteytyy kauttaaltaan näiden valokuvaajien poleemiseen "oikein" asemoimiseen. Kts. erityisesti sivut 129-30, 134, 150. "Vaikka valokuvaus keksi­tiinkin vuonna 1839, se - siis valokuvaus ontologiana, valoku­vauksena sinänsä löydettiin vasta 1960- ja 1970-luvuilla" Ibid 61-2. Tämä tarkoittaa myös sitä etteivät Morrisseyn (eikä Savil­lenkaan) toimintametodit olisi olleet mahdollisia ilman valoku­vaan kohdistuvan taidekriittisen kiinnostuksen ratkaisevaa kas­vua 60-luvun Popin; sekä matalan (lehdet/mainokset) että korkean (Warhol/Blake) kuvakielellistymisen ansiosta. Morrisseyn henki­lögalleria levynkansissa olisi ollut käsittämätöntä ja mahdoton­ta vaikkapa vuonna 1965, niin se olisi ollut sopimatonta myös taidelaitoksiin.

[v]. Kts. Vermorel 1989, 205; Walker 1987, 121.

[vi]. Vrt. Uusitorppa 1999, Thorgerson & Powell 1999, 34-5.