3.8. ENGLANTILAISET SITUATIONISTIT
Englannissa opiskelijaradikalismi eteni hillitymmin. Lähinnä muistetaan
mainita Hornseyn yliopiston istumalakko, vaikkakin muissakin korkeakouluissa
lakkoiltiin.[i] Peruskysymys
opiskelijoille oli; latteasti ilmaistuna, koulutuksen tavoitteiden
tarkistaminen ja opinto-ohjelmien uudistus. Myös pitkään jatkunut
Vietnamin sota ja pettyminen Työväenpuolueeseen, sekä ranskalaisten
ja amerikkalaisten campusten esimerkki olivat herättelemässä englantilaisopiskelijoita
poliittiseen toimintaan.[ii]
SI:n englantilaisen siiven perustajan Christopher Grayn käännöksin
Debordin ja Vaneigemin kirjoitukset tulivat ensi kertaa tunnetuiksi
saarivaltakunnassa. Vuonna 1968 SI:n ydinjoukosta pois potkittu Gray perusti
"pro-situationisteiksi" kutsutun King Mob -ryhmän.[iii]
Ryhmän nimeä kantavan lehden ensimmäisen numeron motto lainasi Karl
Marxia julistaessaan: "I am nothing but must be everything".
Tuleva Sex Pistols manageri Malcolm McLaren ja yhtyeen graafinen
suunnittelija Jamie Reid opiskelivat vuoden -68 keväällä Croydonissa, jossa
he olivat muiden mukana organisoimassa opiskelijoiden istumalakkoa.
Situationistien ajatukset tulivat heille tutuiksi niin King Mobin,
mutta ennen kaikkea Pariisissa opiskelleen Fred Vermorelin
välityksellä. Myöhemmin Jamie Reid vieraili henkilökohtaisesti Pariisissa
tutustuakseen "neo-anarkistisiin" ryhmiin.[iv]
McLarenin poliittisen aktivismin kausi kulminoitui tämän lopputyöksi
tarkoitetussa lyhytelokuvassa Oxford Street. McLarenia kiinnosti
erityisesti kadun raivaamiseen vaikuttanut historiallinen syy, samoin
kun sen nykyinen rooli modernin kulutusyhteiskunnan näyttämönä. Vuonna
1780 tapahtuneen kapinan seurauksena linjattiin uusi leveä valtakatu kulkemaan
vaikeasti hallittavien, sokkeloisten kortteleiden läpi. Asemakaavamuutos
perustui näin joukkoliikkeiden kontrollointiin.[v]
SI:n psykomaantieteelliset, "vaelteluun" (derivé) perustuvat
tekniikat pyrkivät osoittamaan vastaavanlaisen näkymättömän manipuloinnin
yksilöä ympäröivässä urbaanissa ympäristössä.[vi]
Historian hämäriin unohtuneena ja Pariisin suurta vallankumousta
edeltäneenä vuoden 1780 Gordon Riots -nimellä tunnettu kapina oli löytö englantilaisille
situationisteille. Christopher Gray nimesi ryhmänsä King Mobiksi kapinaa käsittelevän
kirjan mukaan.[vii]
Opiskelijaradikalismin kärjistyminen Angry Brigade -terroristijärjestön
kaltaiseksi militantismiksi säikäytti McLarenin eroon politiikasta.
Hän siirtyi vaatekaupan ja rockin pariin. McLarenin ensimmäinen yritys
rockmanagerina tapahtui amerikkalaisen New York Dollsin puitteissa.
McLaren puki yhtyeen punaiseen kiiltonahkaan, esiintymisrekvisiittaan
kuului myös kuva sirpistä ja vasarasta. Näillä eväillä yhtyeen uutta imagoa
kutsuttiin maolaiseksi. McLarenin ensimmäinen situationistinen yritys
muuntaa (rekuperoida) poliittisten symbolien sisältö populaarikulttuurin
tyhjiksi merkeiksi epäonnistui New York Dollsin hajotessa. Yhtyeen manifestiksi
kutsuttu lehdistötiedote ehti kuitenkin (vanegeimilaisittain) kysyä:
"What are the politics of boredom?"[viii]
3.9. SUBURBAN PRESS
Jamie Reidille (s.1940) kesälomien alkamiseen kuihtunut opiskelijaliikehdintä
oli pettymys. Pariisin opiskelijoiden liikehtiessä kaduilla ja
toteuttaessa käytännössä poliittista ohjelmaansa, viipyili englantilainen
versio oppilaitosten sisällä palopuheita ja painotuotteita viljellen.[ix]
Englantilaisten situationistien aktiivinen toiminta tapahtui King Mob
-lehden ohella graffiteja maalaamalla, osallistumalla 17. maaliskuuta
1968 Yhdysvaltojen lähetystön edustalla järjestettyyn mielenosoitukseen,
sekä lähettämällä valeasuinen joulupukki Oxford Streetin -liikkeisiin
jakamaan ilmaislahjoja leluhyllyiltä.[x]
Christopher Grayn englanninnos SI:n pääteksteistä, "Leaving the
20th Century" (1974), sai Jamie Reidin kuvituksen ja taiton. Vasta Sex
Pistols-buumin myötä sen ensimmäinen painos myytiin loppuun, muutoin
kirjanen olisi todennäköisesti hukkunut vastaavien omakustanteiden
joukkoon.[xi]
McLarenin siirtyessä vaatealalle jatkoi Reid poliittisesti hieman loogisemmalla
tiellä vastatessaan vasemmistolaisen Suburban Press -lehden taitosta.
Lehdellä oli oma paino mikä auttoi niin Mustien Panttereiden, äärifeministien
kuin vankien oikeuksia ajavien underground-lehtien julkaisemisessa.[xii]
Suburban Pressin kehnosta varustetasosta, olemattomasta kuvamateriaalista
sekä typografisten mahdollisuuksien rajallisuudesta johtuen Reidin taitto
perustui kollaasitekniikalle.[xiii]
Artikkelien sisällöllisestä ja painoteknisestä lukukelvottomuudesta
johtuen kollaasi pystyi parhaimmillaan ilmaisemaan paljon yksinkertaisemmin
sen mihin tekstien poliittinen mantra pyrki. Saadakseen vaihtelua monotoniseen
painojälkeen Reid koosti artikkelien otsakkeet muista lehdistä leikatuilla
tekstityypeillä. Niin Atelier Populairen kuin Suburban Pressin
julkaisuformaatin anti-estetismi hyödynsi situationistien metodeja.
Näin resurssien puute käännettiin vahvuudeksi. Suburban Press käytti
uudelleen päivälehtien koodiston niin, että kuva tai teksti muuttui
alkuperäiseltä sisällöltään antiteesiksi itsestään.
"Varastetun" kuvan/tekstin
détournement toimi lukijan oivalluskykyä esiin houkuttavana didaktisena
strategiana paremmin, kuin pienlehtien provosoivat manifestit itsessään.
3.10. MUSICIANS - SMASH YOUR INSTRUMENTS[xiv]
Malcolm McLaren päätti vuonna 1976 perustaa rock-yhtyeen jonka tuli
mainostaa Vivienne Westwoodin suunnittelemia vaatteita ja näitä
vaatteita ainoana myyvää, pariskunnan yhdessä omistamaa "Sex" -liikettä.[xv]
Sex Pistols muusikoita etsiessään McLarenilla oli mielessään selkeästi
kaupallisten tavoitteiden saavuttaminen, mutta poliittisesti sekavasta
menneisyydestään johtuen hänen markkinointistrategiansa olivat peräisin situationisteilta.
Sex Pistols-niminen sisällyksetön merkki (label) piti tehdä tunnetuksi. Westwoodin suunnittelemat vaatteet olivat varsinainen tarkoite (signifioitu), joihin merkityksiltään avoimen signifioijan Sex Pistolsin tuli viitata. Tämän kaavaan heikointa lenkkiä, "nimetöntä" yhtyettä merkityksellistämään tarvittiin graafinen suunnittelija. McLaren otti yhteyttä entiseen opiskelijakollegaansa Jamie Reidiin.[xvi] Reid kiinnostui Sex Pistols -imagon suunnittelusta, koska näki yhtyeen mahdollisuutena tavoittaa sellaista yleisöä jota keskiluokkaisessa yliopistomaailmassa kiertänyt vasemmistolainen pienlehdistö ei ollut aiemmin saavuttanut.[xvii] Jälkikäteen ajateltuina McLarenin ja Reidin tavoitteet olivat täysin vastakkaiset. Vaikka McLaren ei ollutkaan halukas leimaamaan vaateripustimeksi suunniteltua rip off -yhtyettään vasemmistolaisradikalismilla, ei Reidillä ollut aikaa tai mielenkiintoa muuttaa Suburban Pressissä oppimaansa ilmaisutapaa.[xviii] Samat dadaistiset juuret omaavana kuin Hamiltonin ja Blaken Pop-taide, mutta punasävyisemmässä maaperässä kasvaneena Reidin kollaaseista tuli hetkellisesti lontoolaisperäisen alakulttuurin valtatyyli.
[i]. Aiheesta laajemmin kts:
Frith & Horne 1987, 49-52.
[ii]. Whiteley 1987, 182,
Fountain 1988, 60-6.
[iii]. Aiheesta enemmän kts.
Marcus 1989, 438-9; Taylor 1988, 21; Savage 1991, 33; Knabb 1981, ix, 380:
"Gray's 'Leaving the Twentieth Century: The Incomplete Work of the
Situationist International' (London, 1974) is a confusionist hodgepodge.
Now out of print." Huononakin käännöksenä Gray'n kirjan vaikutus erityisesti
punkin ja sitä seuraavan post-punk sukupolven retoriikassa oli, kuten tämä
työ yrittää osoittaa, merkittävä. Ibid ,377: "pro-situ: pejorative
(halventava) term referring to followers (passive or active) of the
SI". "The Latest Exclusions". Internationale Situationniste
#12, syyskuu 1969. Ibid, 293-4: "On 21 December 1967 Timothy Clark,
Christopher Gray and Donald Nicholson-Smith were excluded from the SI just as
they were getting ready to publish a journal in England and begin a group
activity there [...] Gray has since
published a rag called King Mob which passes, quite wrongly, for being
slightly pro-situationist [...]"
[iv].Vermorel 1989, 222-3.
[v]. Taylor 1988, 18; Marcus
1987 438; Savage 1991, 40-2, jossa on selvitys filmiprojektin eri vaiheista.
[vi]. Psykomaantiede =
Maantieteellisten ympäristöjen tiettyjen, tiedostetusti tai tiedostamatta
organisoitujen, täsmällisten lakien tai yksilöiden tunteisiin tai
käyttäytymiseen kohdistuvien määrätynlaisten vaikutusten tutkiminen.
Dérive = Urbaanin
yhteiskunnan olosuhteisiin liittyvän kokeellisen käyttäytymisen muoto:
vaihtelevien ympäristöjen kautta luotujen tilapäisten reittien tekemisen
tekniikka. Käytetään myös jatkuvan ajelehtimisen tiettyä jaksoa määrittävänä
käsitteenä. Sederholm 1994, 79-90; "Definitions". Internationale
Situationniste. #1, kesäkuu 1958. Knabb(ed) 1981, 45-6; Chtcheglov 1981,
4; Debord 1981, 50-54. Debordia hyödyntäen tarkastelee T.J. Clark Pariisin
bulevardiverkoston rakentamisen; "haussmannisaation", ideologisia
syitä. kts. Clark 1990, 3-78, passim.
[vii].Savage 1991, 33;
Sederholm 1994, 220.
[viii].Taylor 1988, 21; Savage
1991, 87-9.
[ix]. Reid & 1987, 13,
15; Savage 1991, 25-7; Taylor 1988, 11-15.
[x]. Tapahtui muutakin:
Vuonna 1970 Lontoossa järjestettiin Miss Maailma kisat. "Kisapaikan"
edustalle parkkeeratun auton alla räjähti
pommi mikä oli King Mobille läheisten terroristi-situationistien
aikaansaannosta. Suurempi skandaali syntyi kuitenkin feministiradikaalien
ryhtyessä provosoimaan itse tilaisuutta. Tästä kertoo muun muassa mukana
ollut ja poliisiasemalle päätynyt Laura Mulvey; kts. Mulvey 1989, 3-5.
[xi].Reid 1987, 38-41;
Fountain 1988, 59-60; Melly 1970, 119-121; Savage 1991, 34-5, 111; Sederholm
1994, 220-2.
[xii].Reid 1987, 37-8.
[xiii]. Reid 1987, 35-8; vrt.
Frith & Horne, 195-6, viite 12.
[xiv]. King Mob flyerin
slogan; Savage 1991, 27.
[xv].Kts. Taylor 1988, 21-2;
Savage 1991, 129. Erityisesti Westwoodiin vaatesuunnittelijana keskittyy
McDermott 1988, passim; kts. myös Vermorel 1989, passim.
[xvi].Reid 1987, 45.
[xvii].Reid 1987, 55.
[xviii]. Reid 1987, 55.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti