Presley & Barthes

 

1. ELVIS PRESLEY TOIMII JOHDATTAJANA AIHEESEEN 1

1.1. VUOSI 1956, ENSIMMÄINEN OTTO     1

1.2. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET     3

2. KORKEA POP JA MATALA pop   6

                      6

2.1. THE INDEPENDENT GROUP (IG)     6

2.2. VUOSI 1956, TOINEN OTTO     8

2.3. POPULAARIKULTTUURIN VÄLINEARVO     10

2.4. POPIN MAANLÄHEINEN VERSIO     11

2.5. KERSANTIN YKSINÄISTEN SYDÄNTEN KERHO     13

2.6. VALKOINEN TUPLA      16

                      18

2.7. VERTAILEVAA TAITEENTUTKIMUSTA     19

2.8. LOW POP JA HIGH POP, LUONTO JA KULTTUURI     20

2.9. KONKREETTINEN JA ABSTRAKTI     22

2.10. KESKEYTETTY TULKINTA     23

3. SITUATIONISTIT JA PUNK   25

3.1. ROCKIN  VUODET 1968 - 1975 VAKUUMIPAKKAUKSESSA     25

3.2. VUOSI 1956, KOLMAS OTTO     27

3.3. PROVOKATIIVISUUS ON URBAANIA VASTARINTAA     29

3.4. AVANT-GARDE, STRUKTURALISMI JA POP-TAIDE     30

3.4. SITUATIONISTIEN TARJOAMA VAIH­TOEH­TO     32

3.5. REKUPERAATIO JA DÉTOURNEMENT     33

3.6. TOUKOKUU 1968     35

3.7. "KAIKKI MULLE HETI NYT"  SANOI KARL MARX     36

3.8. SUBURBAN PRESS     37

3.9. MUSICIANS - SMASH YOUR INSTRUMENTS     39

3.10. "I AM AN ANTI-CHRIST - I AM AN ANARCHIST"     39

3.11. "THERE IS NO FUTURE, IN ENGLAND'S DREAMING"     41

3.12. "WE'RE SO PRETTY, OH SO PRETTY, VAY-CUNT!"     43

3.13. "A CHEAP HOLIDAY'S IN OTHER PEOPLES MISERY"     43

3.14. "NEVER MIND THE BOLLOCKS - HERE'S THE SEX PISTOLS"     46

3.15. KUN LAHJAHEVONEN KUOLEE ENNEN MAALISUORAA     48

4. FACTORYN KORPORATIIVINEN IDENTITEETTI              50

4.1. KOULUTETTUA KATU-USKOTTAVUUTTA      50

4.2. MALCOLM GARRETT TEKEE SEN ITSE      51

4.3. TEHDAS ON METAFORA     54

4.4. MANCHESTERIN JÄTKÄPORUKKA     58

4.5. "THIS IS THE WAY - STEP INSIDE"     61

4.6. OVI SULKEUTUU     63

4.7. HAUTAKIVEN YKSISUUNTAINEN KOMMUNIKAATIO     66

4.8. SEREMONIALLISTA JÄRJESTELMÄLLISYYTTÄ     70

4.9. HIEROGLYFISYYDEN LOOGINEN PÄÄTEPISTE     72

4.10. VERTAILEVAA TAITEENTUTKIMUSTA II     76

5. TAIDE ON SITAATTEJA   80

5.1. TEHTAAN TAKANA ASUU DANDY     80

5.2. MORRISSEY JA NEW YORKIN FACTORY     85

5.3. MINÄ OLEN TUO JOTA EN PYSTY KUVAAMAAN     91

5.4. MAAILMA EI KUUNTELE, MINULLE SITÄ EI OLE     95

5.5. PUHTAAN VALKEA LACAN     97

5.6. METONYMINEN FETISSI JA METAFORINEN KORVIKEOBJEKTI     101

5.7. MORRISSEY JA LAPSEN MAAILMA

                103

5.8. MORRISSEY, FEMINISMI JA VAHVAT NAISKUVAT     106

                      112

5.10. MAAILMA PEILIKUVANA JA MAAILMA TARINANA     115

5.11. MISSÄ SE HALLITSI, TULEE MINUN HALLITA     116

6. TÄMÄ EI OLE LOPPU, VAAN ALUN LOPPU    119

6.1. POSTOMODERNI TUTKIJA OTTAA OSAN TOISTA     119

                      121

LOPPUVIITTEET     126

Kuva 1

1. ELVIS PRESLEY TOIMII JOHDANTONA

1.1. VUOSI 1956, ENSIMMÄINEN OTTO

Vuonna 1956 ilmestynyt Elvis Presley -levy esitti kan­sikuvassaan artistin josta tuli ulkoisella olemuksellaan hen­ki­löitymä (image) uudelle musiikkityylille rockille (KUVA 1). Presleyn ilme oli raju, seksikäs ja animaalinen, vastakohtana seuraavien albumien sliipatulle, samettisilmäiselle tähdelle.^[i] Esiintymistilanteessa otettu kuva huokuu liikettä ja energiaa artistin venyttäytyessä kitaransa kanssa huutoon, sivuun mikro­fonista. Ero vakiintuneeseen studiokuva-asetelmaan oli hätkäh­dyttävä. Vuoden 1956 albumiin tutustuvalle potentiaaliselle Presley-fanille kannen sanoma oli ilmeinen, vinyyli piti sisäl­lään jotain aivan ennenkuulumatonta.^[ii] Miten tällainen merkityk­senanto sitten tapahtuu, tai vastaanottajasta riippuen, on ta­pahtumatta?

Roland Barthesin klassikkoessee “Kuvan retoriikkaa”­^[iii] purkaa pastamainoksen sisäänrakennetun viestin jakamalla kuvan denotatiivisiin ja konnotatiivisiin tasoihin. Kuvan denotatiivinen maailma käsittää näkyviin tosiasioihin pe­rustuvat kuvan elementit ilman niiden mukanaan tuomia as­sosiatiivisia mielleyhtymiä. Konnotatiivinen taso syntyy niin kulttuuristen, konventionaalisten kuin symbolisten merkityksenantojen kautta, tämä taso on Barthesin esseen nimen mukaista kuvan retoriikkaa, vaikuttamisen halua.^[iv] Kuva hakee konnotatiivisesti olemassaolonsa perusteet itsensä ulkopuolelta, maailma mistä kuva puhuu ja mitä se tahtoo esittää ei ole kuvas­sa eksplisiittisesti näkyvillä. Denotatiivisen tason näyttäessä mitä kuvassa on, kertoo konnotatiivinen taso näiden faktuaalis­ten elementtien motiivit vastaten kysymykseen miten ja miksi. Denotatiivinen kuvataso voidaan purkaa yhteismitallisesti, ­luettelemalla mekaanisesti kuvassa näkyvät asiat. Konnotatiivi­nen tulkinta on riippuvainen kuvan lukijan kompetenssista, tämä sub­jektiivinen luenta ei myöskään ole pysäytettävissä lopulliseksi merkitykseksi.^[v] Tosiasiassa kuvan denotatiivisen ja konnotatiivisen tason tulkinta ei koskaan tapahdu toisistaan erillisenä prosessina, vaan tulkinta tapahtuu samanai­kaisesti, tässä mielessä Barthesin toteuttama malli on kyseenalaistettu ja ristiriitainen.

Merkin denotatiivinen ilmiasu ei ole koskaan sen viesti, vaan kuvan kertomus löytyy sen pinnan alta, joskus hel­pommin, joskus työläämmin dekoodattavissa.

[...]the denoted image naturalizes the symbolic message, it in­nocents the semantic artifice of connotation, which is extremely dense, especially in advertising.^[vi]- Roland Barthes

Erityisesti mainoskuvaa tutkittaessa tulee ottaa huomioon  kuvaan liittyvä ja tulkintaa ohjaava tekstimateri­aali. Barthesin mukaan toinen, semioottista tulkintaa helpottava seikka mainoskuvassa on sen viestin tarkoituksellisuus.^[vii]  Vaikka­kin mainokset sisältäisivät tekijänsä siihen alitajuisesti liit­tämiä ideologisia tai muita piilomerkityksiä, ne eivät kuiten­kaan ole mainoksen välittämän viestin tulkinnassa etusijalla. Semiotiikan merkkien rakenteita ja järjestelmiä purkava tutkimus toimii, ja sitä on Barthesin esimerkkiä seuraten näin käytetty­kin, parhaiten juuri mainosten tapaisten, ­tuttujen kulttuuristen merkkien merkitysten purkami­sessa. Barthesin omat esimerkit vapaapainin, pastan ja autojen^[viii] merkitysten ylikulttuurisista tasoista kiinnittää huomion juuri merkkijärjestelmien totaliteetteihin, niissä piilevien systeemi­en näennäisesti erilaisiin ja irrallisiin, mutta syvätasolla myyttien mekaanisiin struktuureihin palautuviin muotoihin. Tä­mäntapaisissa semioottisissa tulkinnoissa yksilön luoma taideob­jekti on käytännössä osoittautunut vaikeammin hahmotettavammaksi järjestelmäksi kuin mainosten tapaiset suoraviivaiset merkit. Myös äänilevy­jen kansien viesti on niiden historian alkuvaiheis­sa tulkittavissa varsin yksiselitteisesti.

Presleyn albumin denotatiivinen asu kertoo levyllä esiintyvän artistin nimen, sekä näyttää epätarkan kuvan kitaraa soittavasta laulajasta; taustalla näkyy toinen henkilö, mutta hän ei selväs­tikään ole pääosassa. Konnotatiivisella tasolla laulajan eks­pressiivinen ilme, vartalon kiertynyt liikerata, ote kitarasta, kuvan heilahtaminen, tekstityypin epäformaalisuus sekä kirjain­ten kirkkaan vaaleanpunai­nen ja vihreä väri kertovat ostajalle jotain aivan uutta ja erityistä levyn sisällöstä. Värien räikeys jo riitti liittämään Presleyn nimen kulttuurisesti populaariin eli "mata­laan" kuuluvaksi. Tarina joka levynkannesta viiveen kautta, toi­sen merkitystason kautta avautuu, kertoo rockartistista joka ei kaihda tunteittensa esittämistä avoimesti ja raa'asti. Aikana jolloin valkoinen (erona mustaan bluesiin) populaarimusiikki oli hillittyä ja konservatiivista, myyttisellä tasolla pikemminkin perheyhteisöä lujittavaa kuin hajottavaa, kehotti valkoiseen rotuun kuuluvan nuoren yksilön parkaisu erottumaan konservatiivisesta menneisyydestä. Lapsuuden ja aikuisiän väliseen maastoon syntyneen uuden ihmis­ryhmän, teini-ikäisen nuorison edustajana tässä nimenomaisessa levyn kannessa esittäytyy "raju" Elvis. Ensimmäinen RCA:n jul­kaisema Presley-albumi oli poikkeusta­paus kohta äitien ja mummo­jen suosion saavuttavan rocktähden ulkoisen imagon kuvauksessa. Seuraavat kansikuvat eivät enää sisältäneet nimenomaisesti nuorisolle suunnattua symboliikkaa, Elvis -imago siistittiin kaikille sukupolville kelpaavaksi (VRT. KUVA 2).
 

Kuva 2

---

[i].Vrt. Thorgerson & Dean 1985, 10; Thorgerson & Powell 1999, 95.

[ii].Whiteley 1987, 77.

[iii].Barthes 1984b, 32-51.

[iv].Palin 1998, 130: "Koska kuitenkin kaikki viestintä ilmaisuvä­lineestä riippumatta tähtää vastaanottajan vakuuttamiseen, mer­kityksenantoon sisältyy aina retorinen ulottuvuus."

[v].Barthes 1984a, 27; Ibid 1984b, 49.

[vi]. Barthes 1984b, 45.

[vii]. Barthes 1984b, 33; Shawcross 1997, 6.

[viii]. Kts. Barthes 1994, passim.